Millainen on hyvä joulukuusi? Pohdiskelen kysymystä joka vuosi.
Muistan isän tuoman puun, joka oli aina siro, tasainen ja juuri pirtin nurkkaan sopiva. Isä oli tukeva, mutta kuusi ei.
Joulupuu koristeltiin lasten tekemillä oudoilla koristeilla. Pumpulia tukittiin oksien juuriin ja koko komeus koristeltiin räiskyvän kimalteisilla nauhoilla.
Ex-appi toi perinteiseen peräpohjalaiseeen pirttiin tuuhean ja tumman joulukuusen. Sen piti olla pitkä, ja melko kapoinen.
Pitkä ja tummasävyinen kuusi sopi suureen pirttiin. Isän pieni ja siro joulupuu olisi näyttänyt anoppilan pirtissä mitättömältä.
Peräpohjalaisen pirtin kuuseen sai ripustaa vain perinteisiä koristeita, mieluiten olkisia.
Itse en ole koskaan tuonut olohuoneeseen elävää kuusta. Allergiat kun eivät anna myöten. Sen sijaan olen löytänyt kaupasta todella aidon näköisen tekokuusen, joka on palvellut vuosikausia.
Puolisosta on tullut kynttilöiden suhteen niin laiska, että niitä ei oteta enää ollenkaan pois oksilta, vaan kuusi nostetaan säilöön kynttilöiden kera. Kätevää eikö totta!
Tänä jouluna emme laita kuusta ollenkaan. Kukaan ei ole halunnut sitä. Lapset ovat venähtäneet teineiksi, heillekään kuusen koristelu tai joulupuun katseleminen ei enää tuo joulumieltä.
Kaupungintalon edessä on tänä vuonna kaupunkilaisten yhdessä koristelema kuusi. Kävin vilkaisemassa sitä.
Kuusessa on 200 metriä heijastimilla koristeltua ketjua. Koristelu on samalla yhteisötaideteos.
Enpä voi kehua, että komea kuusi. Aika pliisu se on. Ei kovin värikäs eikä valoisakaan. Ei vastaa minun käsitystäni joulupuusta.
Mirja Rintala
mirja@mediaoulu.fi
