Kauniissa kotikaupungissamme tapahtuu paljon kesällä. Tekemistä, kokemista ja virkistäytymismahdollisuuksia ei puutu. Jokaiselle löytyy jotain vauvasta vaariin.
Alkukesä meni vähän harakoille, mikä on iso harmi monien alkukesän tapahtumajärjestäjien puolesta.
Vettä lotisi ja kylmä kalvoi, joten en varmaan ollut ainoa, jolla jäi lähtemättä kaupungin järjestettyihin rientoihin. Ainakin ensimmäiset puistopiknikit ja meripäivät jätin väliin huonon kelin takia.
Tänä kesälle on ollut mukava huomata, että myös kaupunginosissa on riittänyt vipinää. Alkukesästä piipahdin Ritaharjussa, jossa taimienistutuksen ja makkaranpaiston lomassa viihdyttiin yhdessä, tutustuttiin ja puhuttiin vakavastikin: asukastoimintaa viriteltiin ison asukasjoukon edunvalvojaksi.
Hyvä niin, kansalaistoiminta – kuten kaikenlainen yhdistystoiminta – luo yhteisöllistä mieltä ja voi tiukassa paikassa osoittautua arvokkaaksi vaikuttamiskanavaksi päättäjien suuntaan.
Tuirassa vietettiin ihan omaa festaria ja Karjasillallakin on jazzailtu ja tunnelmoitu musiikillisessa pubfestarissa.
Tällaiset pienet ja yksinkertaiset happeningit ovat minun makuuni.
Kaikella kunnioituksella – ne kiehtovat minua enemmän kuin suuri ja mahtava Qstock. Ei siellä, etteikö Qstockin ohjelmisto kiinnostaisi kovastikin, mutta onhan tunnelma jättifestarilla ja yleisöpaljoudessa ihan toisenlainen. Ei huonompi, mutta erilainen.
Ehkäpä tämä mieletön maailma on saanut ihmisiä lähentymään, koska myös asukastoiminta, kaupunkiviljely ja pienet, spontaanitkin kokoontumiset näyttävät olevan kasvussa. Toisaalta mikäpä sen on mukavampaa kuin kokoontua ilta-auringossa ihastelemaan keväällä yhdessä istutettujen mansikoiden kypsymistä ja herneiden kasvua tai paistamaan makkaraa grillitulilla porukalla. Terveisiä vain Kultasirkuntielle.
Palataanpas kesätapahtumiin. Mihin sitä vielä ehtisi? Kalevan kisoissa olisi tänään jännä päivä. Ensi viikolla voisi lähteä Kierikin yleisökaivauksiin ja haaveilla isosta kivikautisesta löydöstä.
Pikkuihmiset voisi viedä talutusratsastukseen Nallikariin. Ja ehdottomasti heidän kanssaan on mentävä lastenmusiikkikoserttiin Rotuaarille, sieltähän sitä saa jo oppia festivaalitouhuihin.
Kiinnostaisi myös lähteä opastetulle kävelykierrokselle hautausmaalle, historian havinaa aistimaan. Ehkäpä sinne Qstockiinkin. Ai niin, elojazzkin on tulossa ja Koitelinkosken oma festari. Raveissakin voisi piipahtaa.
Muhokselle mustikkaan, Martinniemeen meren äärelle, Valkiaiselle koirarannalle…. Hoppuhan tässä vielä tulee, että ehtii mielen vitamiineja kerätessä talven pimeyden torjuntaan.
Hannele Lamusuo