Kahdesta aivoinfarktista selvinnyt Esa Karjalainen aloitti toukokuun alkupuolella pitkän matkan, jonka aikana hän aikoo pyöräillä viisituhatta kilometriä läpi Suomen, Ruotsin ja Norjan Kami-koiransa kanssa.
Määränpäänä on Ruka syyskuussa. Oulusta liikkeelle lähtenyt Esa on pyöräillyt Suomen länsirannikkoa pitkin Turkuun ja sieltä laivalla yli Ruotsiin ja Norjaan.
Matka on sujunut kohtalaisen hyvin. Parivaljakko on nyt Norjassa ja suuntana on Trondheim.
– Kaikenlaista haveria on sattunut. Pyörää olen korjannut vähän joka puolelta. Sääolosuhteet ovat olleet välillä hankalia, Karjalainen kertoo tähänastisen reissun kokemuksista.
Pitkä pyörämatka on vaatinut kuntoa ja luonnetta. Karjalainen arvelee, että aikataulujen ja sääolojen takia matkanteko on ollut liian suorituskeskeistä.
– Nyt on levon vuoro. Norjan puolella on tarkoitus rentoutua ja levätä. Sitä kaipaamme jo molemmat, hän sanoo ja kiittelee Kami-koiransa kärsivällisyyttä matkakumppanina.
32-vuotias Karjalainen päätti muuttaa elämänsä muutama vuosi sitten kahden aivoinfarktin ja kaulavaltimon tukoksen jälkeen.
– Ilman sairauksia olisin varmaan jatkanut elämääni bilettämällä. Ulkopuolisista elämäni näytti olevan ihan kunnossa, mutta sisällä oli tyhjää, jotakin puuttui, Karjalainen kertaa kuuden vuoden takaisin tuntemuksia.
Bileet ja väärät nautintoaineet ovat vaihtuneet luontoon, koiriin ja pyöräilyyn.
Vakavia puhuva mies on kokenut paljon ja haluaa nyt olla avuksi muille. Pyöräilyretken tavoitteena on lisätä tietoa aivoverenkiertohäiriöistä ja samalla antaa toivoa saman kohtalon kokeneille.
Aivoliiton ja Esa Karjalaisen hyväntekeväisyyskampanjan tuotot käytetään neuropsykologiseen ohjaukseen, neuvontaan ja koulutukseen.
Karjalainen sai ensimmäisen aivoinfarktinsa 26-vuotiaana. Kolmen päivän sairaalajakson ja verenohennuslääkkeiden jälkeen hänet kotiutettiin.
– Minulla on vain hataria muistikuvia tuosta ajasta. Oireet pahenivat ja koko ajan odotin jotakin tapahtuvaksi.
Karjalaisen onni onnettomuudessa oli tarkkaavainen isä. Toisen kohtauksen tullessa isä oli paikalla ja huomasi keskellä yötä tilanteen vakavuuden. Karjalainen muistaa ajatelleensa, että tässä on elämän päätepysäkki.
– Yritin ajatella viime hetkilläni niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Katsoin isää ja Jiva-koiraani, joka oli vielä silloin elossa. Sitten meni taju.
Toisen aivoinfarktin jälkeen alkoi perusteellinen kuntoutus. Karjalainen sanoo, että alusta asti tavoitteena oli uusi elämä. Käveleminen ja puhuminen piti opetella uudelleen.
Uuteen elämään kuuluivat omat koirafysioterapeutit Jiva ja Kami. Niiden kanssa Karjalainen aloitti lenkkeilyn. Neuropsykologinen kuntoutus sai mielen solmut avautumaan.
– Muutuin ihmisenä toisenlaiseksi. Kaveripiiri vaihtui ja löysin retkipyöräilyn, Karjalainen selvittää.
Esa on kahden edellisen kesän aikana tehnyt 1700 kilometrin ja 2500 kilometrin pyöräretket, joiden aikana idea hyväntekeväisyyskampanjaan on syntynyt.
Vaikea sairaus on jättänyt jälkensä nuoreen mieheen. Liialliset aistiärsykkeet kuormittavat kehoa ja niistä seuraa väsymystä ja sekavuutta. Luonnossa oleminen rauhoittaa ja on hyvä vastapaino kaupunkiasumiselle.
– Elämäni on edelleen hiuskarvan varassa. Joka päivä ajattelen kuolemaa. Se on väistämätön asia, ja vähän pelottavakin, mutta yritän siitä huolimatta elää täysillä ja tehdä niitä juttuja, joista nautin.
Esan matkaa voi seurata Aivoliiton verkkosivuilla, Twitterissä #tv5000km ja Facebookissa Tahdonvoimaa 5000 km -sivustolla. Matkablogi löytyy osoitteesta esaiask.blogspot.fi