Maisema Helsingistä.
Ensimmäinen kuukausi alkaa olla takana omilla jaloilla. Työpaikan läksiäiset vietetty ja arki on koittanut.
Tammikuussa neljätoista reissupäivää. Olen ollut alkuviikot vapaalla ja yleensä torstaisin lähtenyt matkaan.
Tässä kuussa on ollut poikkeuksellisen paljon hankaluuksia kulkuvälineiden kanssa. Lentokone tunnin myöhässä, joten keikan alkua jouduttiin siirtämään saman verran mutta onneksi järjestyi.
Juna yllättävän pakkasilmiön vuoksi myöhässä kaksi ja puoli tuntia. Keikalle ehdin kuitenkin, koska olin sen verran ajoissa liikkeellä.
Matkalla yrityskeikalle taksissa alkoi haista palaneelle ja kohta oltiin tien laidassa konepelti ylhäällä. Selvisi että kyseessä oli vain uusi auto ja varastointirasvat siellä paistuivat. Ehdin keikalle.
Helsingissä hyppäsin metroon ja ensimmäistä kertaa kuulin siellä kuulutuksen että junassa on tekninen vika, joka valitettavasti viivyttää matkaa.
Onneksi kukaan kanssamatkustajista ei hoksannut, että tämä oli minun vikani. Huono karma.
Harkitsen omalla autolla ajamisen lisäämistä. Tulkoon lisää hiilijalanjälkiä. Ainakin niistä näkee, että olen edennyt johonkin suuntaan.
Lentoaseman uusi juna-asema.
Mietin muuten yhdellä reissulla, kun olin myöhästynyt lennolta ja jouduin ostamaan uudet edestakaiset liput, koska niin oli halvempaa, että jätänkö nyt isomman vai pienemmän hiilijalanjäljen kun minulla oli samalle paluulennolle kaksi paikkaa varattuna, joista käytin vain toisen.
Odottelin myös että kuuluttavatko ne kentällä minua koneeseen sille toiselle paikalle vaikka olen jo mennyt yhdelle paikalle.
Eivät kuuluttaneet. Ei tainnut kiinnostaa montako Mattia siellä istuu. Näillä kiloilla selviän vielä yhdelläkin istuimella. Toistaiseksi.
Yksi suurimpia haasteita reissutyössä onkin säännöllisesti ja terveellisesti syöminen. Ainakin minulle.
Viime viikon terveellisin osuus taisi olla Jaffa-pullon sisältämä appelsiiniesanssi. No, nyt alkoi taas uusi terveellinen elämä. Tänään.
Paitsi että tätä kirjoittaessani söin vielä loppuun jonkun ajattelemattomasti ostaman ja avaaman maissilastupussin.
Viime vuonna minulla oli tavoitteena ottaa keikkareissulle lenkkivaatteet mukaan ja urheilla samalla. Kerran oli lenkkarit mukanakin mutta juoksut jäi.
Yöjuoksut hoi
Uuden elämän ruuat.
tuivat kävelykengillä. Tänä vuonna on eri meininki. Varmasti. On.
Minulla on tapana myös unohdella tavaroita eri paikkoihin. Yhtenä talvena vaimo laski minun hukanneen seitsemät käsineet.
Olen joutunut ostamaan matkalla uuden puhelimen laturin. Puhelimen hukattuani sellaisen matkalla lentokoneeseen ja lukuisia pipoja. Lukulaseja on kadonnut myös. Yhdet kalliit ja toiset halvat.
Viimeksi jätin partakoneen kaverille, joka sitten kiikutti sitä pitkin maita minulle.
En jaksa kuitenkaan harmistua näistä oikeasti vaikka niistä somessa möykkäänkin. Aika harmittomia juttuja, vaikka saisinkin parantaa tapojani.
Enemmän harmittaa sellaiset asiat joille ei voi mitään kuten se, että tyttäreni on tänään kipeänä.
Matti Patronen
