Vuosia sitten olin ruotsalaisen yrityksen hallituksessa. Sitä kautta tutustuin useaan paikalliseen yritykseen ja heidän toimintatapoihinsa.
Alkuun pehmomeininki nauratti, mutta mitä pidempään sitä seurasi, sitä mukavammalta se tuntui.
Tämä oli aikaa kun Suomella meni Nokian imussa hyvin ja Ericsson kompuroi kännyköissä. Pehmoilkaa te vain, me ollaan tehokkaita ja tehdään tulosta!
Erityisesti huvitti käytäntö, että jos työntekijä ei tullut töihin, esimies soitti että onko kaikki hyvin? Mikä on, ethän vain ole mistään suuttunut?
Lisäksi yhteiskuntaa pidettiin pitkälti vastuussa työn löytymiselle. Jos olit pitkään työttömänä, sinut kuntoutettiin takaisin työelämään.
Samhall niminen yritys hoitaa tällaista kuntoutustoimintaa. Siellä tehdään ihan oikeaa työtä ja tuotteita. Kuten ruumisarkkuja, joita yritys tuolloin valmisti.
Ruotsalaisissa kouluissa lopetettiin numeroarvostelu. Mikä pöhlö ajatus suomalaisten mielestä!
Jollakin tavalla pitää laiskat koululaiset saada lukemaan. Kun ei voi enää lyödä näpeille ja kurittaa, niin sitten numeroilla.
Mihin tämä pehmoilu sitten on johtanut? Ainakin ruotsalaisilla menee nyt paremmin kuin meillä.
Entä jos joku
tekee virheen?
Voisiko siitä
kertoa avoimesti,
jotta opittaisiin paremmaksi?
Suomalaiset opetetaan pienestä pitäen kilpailemaan keskenään. Tärkeätä on saada parempia numeroita kuin muut.
Hyvillä numeroilla pääsee parempaan kouluun ja parempiin töihin. Jopa liikunnassa pitää kilpailla ja olla parempi hiihtäjä kuin muut.
Jos sitten joku pärjää paremmin kuin sinä, voi sitä kateuden määrää. Sehän on hikipinko, jota pitää kiusata.
Tai kun naapurisi ostaa uuden auton, joka on hienompi kuin sinulla, voiko olla mitään vaikeampaa kuin mennä onnittelemaan häntä tuliterästä menopelistä?
Kuinka toimitaan työpaikoilla, joissa kilpaillaan? Jos joku suoriutuu hyvin, häntä ei voi julkisesti kiittää, jos muut aloittavat lyttäämisen. Pomon suosikki, ei olisi onnistunut kyllä ilman minun apua, pyrkyri jne.
Miten sitten toivoisit työpaikalla toimittavan? Olisiko mukavaa, jos voisit kertoa työkavereille, että nyt tein tällaisen jutun ja olen siitä ylpeä?
Työkaverit olisivat kanssasi iloisia ja kehuisivat saavutustasi. Jakaisit onnistumista myös työkavereille. Esimies tulisi kyselemään että miten menee ja onko kaikki hyvin.
Entä jos joku tekee virheen? Voisiko siitä kertoa avoimesti, jotta opittaisiin paremmaksi?
Suomalaiset opetetaan
pienestä pitäen
kilpailemaan keskenään
Millä pääsisi eroon kilpailutilanteesta työpaikalla? Monissa yrityksissä on jo luovuttu henkilökohtaisista mittareista ja bonuksista.
Jos bonus on, se on kaikille sama ja sidottu yrityksen menestykseen eikä henkilökohtaiseen menestykseen.
Esimiehen kanssa pidettävistä kehityskeskusteluista ollaan luopumassa turhina. Esimiehen valitsevat työntekijät ja esimiehen tehtävä on auttaa eikä kontrolloida. Kaikki nämä ovat pelolla johtamisen purkua.
Mitä hyötyä tästä on yritykselle? Ainakin monella näin toimivalla yrityksellä menee paremmin kuin muilla yrityksillä.
No, eikös tämä ole sitten kilpailua? On, mutta tämä on oikeaa ja tervettä kilpailua kilpailla yritysten välillä.
Aikanaan tällainen kilpailu Nokian ja Ericssonin välillä johti siihen että kummatkin olivat maailman huippuja. Kännykkäpuolella tämän voitti Nokia ja kun kilpailija putosi, myös Nokia lopulta putosi.
Sillä aikaa Ericsson pääsi nousemaan verkkopuolen ykköseksi ja Nokialla on jälleen tuttu kirittäjä. Jotenkin tuntuu että ilman ulkoista vihollista suomalaiset alkavat nahistella keskenään.
Taisto. T. E. Kari
Teknologian moniottelija, ei vielä hampaaton
