Joulu tulla jollottaa, tuo maallistunut rauhan juhla. Miten joulu sitten sujuu sentti sukanvarressa? Luottokortti liiveissä? Matti kukkarossa?
Haaveilen, että tärkeintä on ajatus. Ja että lahjoja voi antaa monenmoisia.
Ei tässä silti voi ihan originellin joulun enkeliksi heittäytyä, ja väittää etteikö ainakin jälkikasvulle lahjoillakin olisi merkitystä. Onhan niillä.
Olipa joulupukki vielä kehissä tai ei, niin kovasti saa selitellä laman vaikutusta jouluun. Tai sitä, ettei pukilla riitä paketteja kaikille maailman lapsille, jos yksi saa 30 joululahjaa.
Kasvatusvirhe? Vai liekö Suomea matalasuhdanteesta pelastava joka jouluinen kulutushysteria?
Mene ja tiedä, kumpi on vastuullisempi kansalainen: Sentinvenyttäjä vaiko Kroisos Pennanen?
Tätä kirjoittaessani huomasin että oho – tästähän taisi tulla oma kirjeeni joulupukille.
Kaikki listan aineettomat ja rahattomat joululahjat kelpaisivat kyllä minullekin.
Tässä se siis tulee: kopioikaa vapaasti ja pankaa tekin tämmöinen muokattuna postiin.
Rakas Joulupukki, olen tänä vuonna ollut välillä jopa kiltti. Voisitko tuoda jotain seuraavista:
Lahjakortti – vaikka lapsenlikkkuusta, lenkki- tai leffaseurasta? Pulkkamäkireissuja lapsen kanssa 5 kertaa sisältävä lahjakortti olisi ihan mahtava lahja.
Aika on sitä paitsi kova valuutta – täällä sentinvenyttäjäpuolella sitä voi välillä jopa olla.
Toisaalta uraputkesta voisi olla itse kullekin hyvää heittäytyä kummilapsen kanssa lumen tuiskeeseen. Tai uimahallin loiskeeseen? Onko tämä nyt sitten aineeton lahja? Lumi ja vesihän ovat aineita…
Ilahduttaisiko mummoa ja pappaa ikkunanpesu? Pottujen ja läskisoosin kokkaus kera lounasseuran? Paistettujen lättyjen ja Olavi Virta iskelmien- ilta?
Selän hinkkaus itse tehdyllä kuorinta-aineella tai hiustenpesu uudella shampoolla? Kampaus ja föönaus kaupan päälle?
Vaimokullalle niskahartiahierontaa 5 kerran lahjakortti. Tästähän voi seurata vaikka mitä lisäpalveluitakin? Entäpä illallinen, sänkyyn kannettu aamupala tai siivouslahjakortti. Näissäkin voimavarana ja tekijänä se oma ukko on varmasti kullan arvoinen?
Miesväki voisi tykätä rauhallisesta harrastushetkestä – vaikka kuskausvapaasta viikosta? Tai lätkäpeli-illasta kotisohvalla olut- ja makkaratarjoiluin?
Lapsikin voisi kunnostautua ja lahjoittaa tiskivuoroja, imurointeja ja ’putsattujen korvien’ päiviä (jolloin yllättäen kaikki kerrottu meneekin perille). Kelpaisi minullekin …
Kierrätyslahja. Kirja, DVD, lelu tai vaikka sukset. Kasa pestyjä legoja, kauniisti pakattuina? Meille ainakin sopii vallan hyvin – toivottavasti on kelvannut vastaavan lego-, kirja- tai Plasto-traktori-paketin saaneille pienemmille tuttavillemme?
Tai lapselle 10 kerran nippu lukuhetkiä. Iltasatuja. Shakki-iltoja. Peli-iltoja. Aikuisen läsnäololla höystettyjä aamupalahetkiä. Letityssessioita.
Rakkauskirje. Tykkäyskortti. Välittämisvirsi. Lempeysliverrys. Noh, siis jollain tapaa kiintymyksen ilmaisu sille tärkeälle ihmiselle: ystävälle, rakkaalle, sukulaiselle, lapselle, naapurille – lahjan arvo varmaan on monikertainen sille, joka ei osannut tätä aavistaa! #oululove
Eli rauhaa, aikaa ja lepoakin voi lahjoittaa. Ja halauksia.
Venytänkin senttini ja halaan kaikkia mediaoulu.fi :n oululaisia ja joululaisia lukijoita – rauhallista ja tyytyväistä joulua. Onnea ja venytystä myös vuodelle 2016 – ennustan, että venyminen eikun jatkuu vaan!
