Oululaiset ovat olleet sankkana joukkona tukemassa Lipon matkaa Superpesikseen. Kuvat: Lippo
Tiedättekö sen tunteen, kun saavutatte oman tavoitteen? Se fiilis, kun on tehnyt paljon töitä oman tavoitteen eteen ja on uhrannut paljon sen vuoksi. Sitten kun se hetki koittaa, kun tavoite saavutetaan, on tunnelma aivan käsittämätön!
Oulun Lippo on siinä pisteessä nyt. Mennään kuitenkin alkuun ajassa kutakuinkin 10 kuukautta taaksepäin, kun joukko motivoituneita miehiä tapasi koko porukalla ensimmäisen kerran Oulun palolaitoksen liikuntasalin pukukopissa. Silloin alkoi tämä yhteinen matka, mikä on tähän pisteeseen kuljettu.
Pukukopissa tapasi toisilleen ennestään tuttuja kasvoja, mutta myös täysin uusia tuttavuuksia. Itse voin sanoa, että tunsin suurimman osan sitä porukkaa, joka pukukopissa oli vastassa.
Mutta paikalla oli myös ihmisiä, jotka tunsin tietyllä tapaa, mutta heillä ei tainnut olla tietoa, kuka minä olin. Nyt voin kutsua kaikkia ihmisiä tässä joukkueessa ystäviksi.
Ollaan yhdessä koettu todella paljon. On ollut koko joukkueella renkaanvaihtoa, metsäreissua, pikkujouluja, Kanarian reissua ja kaikkea mahdollista.
Vanha kunnon Vode meni ensimmäistä kertaa pelinjohtajakaksikolle Markku Hylilälle ja Sami Parttimaalle. Hienoa työtä näiltä herroilta!
Mutta se on pieni osa sitä, minkä työn tämä joukkue on tehnyt yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Pelaajat ovat viettäneet satoja, ellei jopa tuhansia harjoitustunteja punttisalilla, Ouluhallilla, pesäpallostadionilla jne.
Pelinjohto ja valmennus ovat nähneet todella paljon vaivaa harjoitusohjelmien suunnitteluun, toteuttamiseen jne. Joukkueen muut taustahenkilöt ovat talkootöillä tehneet erinomaista työtä.
Huoltajat ovat tehneet ison työn pelaajien eteen. Haluan nyt kiittää huoltajiamme Antti Mäntylää, Ari Pihlajamaata ja Pekka Vuolletia siitä isosta joukkueen eteen tehdystä työstä, jota yleisö ei välttämättä huomaa!
Niin, se tavoite: Ykköspesiksen voittaminen ja sitä kautta nousu Superpesikseen ensi kaudelle. Se on nyt saavutettu! Matka on ollut pitkä; bussissa on istuttu tuhansia kilometrejä, jokainen tässä joukkueessa on joutunut uhraamaan omaa aikaa todella paljon tämän homman eteen. Mutta kyllä se nyt palkitsee, kun tässä pisteessä ollaan!
Pelejähän meillä on vielä jäljellä, mutta runkosarjan voitto varmistettiin jo ennen neljää viimeistä peliä! Me olemme olleet todella kova joukkue, sillä kauden avauspelissä kärsittiin tappio Tampereella, mutta sen jälkeen ollaan voitettu 20 ottelua putkeen.
Vielä kovempi saavutus lienee se, että kotipeleissä oltiin ylivoimaisia ja voitettiin KAIKKI kotipelit 2-0 ottaen aina kolme pistettä plakkariin. Suurimmat voitot ovat olleet varmaan nämä paikallispelit Kempelettä vastaan: neljässä pelissä on yhteensä ollut kutakuinkin käsittämättömät 10 000 katsojaa! Superpesiksellä on todellakin tilausta täällä Oulussa, yleisöluvut kertovat varmasti siitä!
Joukkue oli latautunut siihen, että torstaina voitetaan Ylivieska ja varmistetaan runkosarjan voitto kotiyleisön edessä ja aloitetaan juhlat. Mutta Haapajärvellä tapahtui pienimuotoinen yllätys päivää ennemmin, kun isännät voittivat Kempeleen ja runkosarjan voitto varmistui jo silloin.
Noh, me emme juhlineet keskiviikkona, vaan odotettiin kärsivällisesti torstaita ja peliä, jonka jälkeen voidaan juhlia.
Tuplasateenaari ja Oulun Lippo.
Peli ei ollut parasta mahdollista, mutta voitettiin se 2-0 ja aloitettiin riehakkaat voitonjuhlat! Pelinjohtaja Markku Hylkilä sai kylmää vettä kirjaimellisesti niskaansa Antti Vihtkarin avustuksella.
Pukukopissa pauhasi ”Lippo lyö lujaa” täysillä, kaikilla oli fiilis korkealla ja juhlat olivat valmiina alkamaan. Lähdettiin joukkueen kanssa bussilla Oulunsaloon Peuhuun saunomaan ja paljuilemaan, tunne oli aivan käsittämätön!
Niin, tavoite on saavutettu ja itsekin kirjoitan tätä juttua nyt hymy huulilla ja mieli hiukan haikeana, sillä tämä hieno matka tämän erityisen joukkueen kanssa on päättymässä.
Toki matkaa on vielä kivenheitto jäljellä, kun pelataan kolme viimeistä ottelua vieraskentällä. Sen jälkeen on aika pitää päätösjuhlat, missä tämä joukkue näiden jäsenien kanssa näkee todennäköisesti viimeisen kerran.
Ja totta kai ensi kauden joukkueen runko on hyvin pitkälti samanlainen mikä oli tänä vuonna, mutta osa jatkaa pelejään muualla tai lopettaa pelaamisen tähän erityiseen kauteen. Mutta eihän sitä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan…
Mika Rajala
Todella ylpeä joukkueenjohtaja
Oulun Lippo Pesis
