Potnapekka viheltää valmiina lähtöön
Potnapekan pilli kilkattaa ja veturinkuljettaja Hannu Kakko eli Hanski aloittaa matkan Rotuaarin päästä kohti Nallikaria. Mukana on täysi lasti matkustajia.
Opasnauha kertoo, että Oulun pakkasennätys on -41,5 astetta ja hellehuippu lähes 33 astetta. Tällä hetkellä on lämmin pilvipouta eli erinomainen matkustussää.
– Heti kun on aurinkoista, juna on koko ajan täynnä, tietää Kakko.
Matkalla kuullaan, miksi kaupungissa on yhtenäinen puistovyöhyke, miten Toppilansalmi syntyi ja kuinka porsaat elävät Hartaanselällä.
– Nauhaa pitää pyörittää tilanteen mukaan ja lisäksi on korvanappi ja puhelin. Koko ajan pitää olla ajan hermolla, etteivät kyydissä olevat saa väärää informaatiota.
Potnapekka on jo 26-vuotias. Viimeiset kolme vuotta sitä on kuljettanut OTPTravel. Nallikarin reitin vaihtoehtona on aiemmin kuulunut Hupisaarten reitti, mutta tänä kesänä tieremontit tekivät tenän.
– Hupisaarten reitti ei ole käytössä tänä vuonna, koska nyt ei pääse kulkemaan rautatiesillan eikä patosillan kautta. Ensi vuonna todennäköisesti jatkuu entiseen malliin.
Hannu Kakko eli Hanski nauttii työstään junakuskina.
Nallikaria lähestyttäessä vastaan tulee kevyttä liikennettä. Useimmat hiljentävät vauhtia tai jopa pysähtyvät ja vilkuttavat iloisesti. Junasta vilkutetaan takaisin.
– Kun täällä ajetaan hymy korvissa niin, että vilkut on päällä, huiskutetaan ja kilkatellaan, niin missään ei ole tullut negatiivista palautetta siitä, että pyöräteillä ajetaan. Vaatii se asennetta kuskiltakin.
Kakon mielestä Potnapekan kuljetus on sosiaalinen tapa tehdä työtä. Hän pitää keskusteluista asiakkaiden kanssa.
Puolimatkan levähdyspaikalla Nallikarissa lapset kiipeilevät veturin päällä. Kakko neuvoo uteliaille turisteille junan aikatauluja ja reittejä. Junasta pääsee pois myös kesken matkan, jos pysäkistä sopii ennen liikkeelle lähtöä.
Nallikarista lähdetään kaupungille pyörätietä pitkin. Nauhalta kuullaan, että se on nimetty 90-luvulla Suomen kauneimmaksi pyöräilyreitiksi.
– Pitäisi tutkia, onko mahdollisuutta käydä reitillä vielä jossain muuallakin, kun kaupunki koko ajan kasvaa. Reitti ei saa olla kuitenkaan tuntia pitempi. Pikkulapset eivät jaksa yli tuntia istumassa ja pitäisi olla mahdollisuus käydä vessassa.
Pikisaaren ja Rantakadun jälkeen juna kaartaa Kirkkokadulle. Katu on entinen sosiaalinen vedenjakaja, kertoo nauha. Oikea oli markan eli paremman väen puoli ja vasen hilikun eli vähävaraisemman väen puoli. Nyky-Oulun maisemajunassa matkustaa ihmisiä laidasta laitaan.
– Polttariporukoita lähtee mukaan ja isompia ryhmiä. Potnapekan voi tilata myös tilausajoon, jolloin asiakas määrää, mihin mennään, kertoo Kakko.
Levähdyspaikalla lapset tutkivat veturia.
Potnapekka tarkoittaa alunperin koskikorentoa, joka kevätauringon ensilämmön aikaan tulee lumihangen päälle oikaisemaan koipiaan.
– Samalla tavoin Potnapekka on kesän merkki. Iloinen juna, iloinen asia, iloinen tapahtuma.
Samoin ajattelevat varmaan veturin päällä kiipeilleet lapset, jotka ojentavat puhumaan opettelevaa pikkusisarustaan:
– Potnapekka ei ole Pottapekka.
