Onni Kinnunen on puskenut mainoskuvaajan uralla itsensä kansainväliselle huipulle.
Onni Kinnunen sai kesäkuussa korkeimman tunnustuksen, mitä mainosvalokuvaajan on mahdollisuus Euroopassa saada, ja vielä ensimmäisenä Suomessa.
– En tee kuvia kilpailuja varten. Minä vain tykkään tehdä, hieroa yksityiskohtia. Mikä nyt ylipäätään pistää ihmisen tekemään jotain, voittamaan itsensä?
Hän sanoo olevansa leppoisa ja lunki kaveri, jolla on jalat maassa. Sellainen vaikutelma tästä palijasjalakasesta oululaisesta myös huokuu.
– Isä ja isoisä olivat innokkaita valokuvauksen harrastajia. Olin 15-vuotias, kun ensimmäistä kertaa ilman lupaa otin isän kameran lainaan. Oman järkkärin sain 17-vuotiaana. Innostus meni, kun kuvat eivät näyttäneet samalta kuin lehdissä.
Nuoruuskuohujen jälkeen valokuvaus alkoi jälleen kiehtoa.
– Lukioyritys oli mennyt penkin alle. Olin töissä paikassa, joka ei tuntunut omalta jutulta. Ajattelin, että jos lähtisi tekemään unelmista totta.
Siitä lähtien hän on puskenut päättäväisesti eteenpäin.
– En aio jäädä laakereilleni lepäämään. Maailma ei lopu Eurooppaan.
Kinnusella on ollut oma yritys vasta toista vuotta, ja sen kasvattaminen vie aikaa. Tavoitteena on tienata siitä oma leipänsä myös tulevaisuudessa.
Toimeksiantonsa hän saa useimmiten mainostoimistoilta.
– Yhdessä mainostoimiston kanssa sitten ideoidaan tarkemmin, mitä kuviin halutaan. Luovin vaihe on juuri alkusuunnittelu eli lopullisen kuvaidean löytäminen.
Luomisen tuskakin on suurimmillaan projektin alussa. Tilauksessa saatetaan pyytää kauniita kesäisiä kuvia, mutta ulkona sataa lunta. Budjetissa täytyy kuitenkin pysyä.
Mainoskuvauksissa on monesti kustannustehokkaampaa kuvata tausta ja muut osat erikseen kuin esimerkiksi lähteä ison kuvaustiimin kanssa toiselle puolen maapalloa. Valokuvaamisen jälkeen mainoskuvat kootaan useasta eri palasta.
– Hienoin hetki on se, kun saa valmiin kuvan vihdoin eteensä.
Mainoskuvissa kuvaa manipuloidaan aina. Kinnunen sanoo kuitenkin pyrkivänsä loppukuvaan, joka on luonnollisen näköinen, mutta mahdoton.
Mainosvalokuvaus on ala, jossa sekä tarjontaa että kysyntää on paljon. Taidon lisäksi menestykseen tarvitaan myös luovuutta ja ainutlaatuisia ideoita.
– Ideoita tulee vaan mieleen normaalissa elämästä, kun ei ota elämää liian vakavasti.
Jonkunlaista huumoriahan toimivissa mainoskuvissa aina on mukana.
Kinnunen tunnustaa tarkkailevansa maailmaa yleensä valokuvaajan silmin.
– Huono puoli on, että hienot hetket saattavat mennä henkisellä tasolla huomaamatta ohi.
Toinen intohimo on perhokalastus Lapin erämaissa. Kamera on silloinkin mukana, mutta se otetaan harvoin esiin.
– Silloin voi hetkeksi rauhoittua ja olla itsensä kanssa. Muistokuvia otan. Maisemia tulee katsottua sillä silmällä, voisiko niitä joskus käyttää kuvissa, hän tunnustaa.
Uransa alussa Kinnunen työskenteli kymmenisen vuotta toisen palveluksessa. Silloin sai kuvata kyllikseen häitä ja muita juhlia.
– Sen verran valikoin nykyään töitäni, että keskityn lähinnä yritys- ja mainoskuviin. Riittikuvia ja perusmuotokuvia en oikeastaan enää ota.
Lisäksi Kinnunen tekee erikoismuotokuvia, joissa voi käyttää luovuutta.
Kilpailut ovat hyödyllisiä. Palautteen lisäksi niissä oppii, millä tasolla oma tekeminen on.
– Itsekseen kun häärää, ei näe missä menee. Kilpailussa pystyy tarkistamaan, onko menossa oikeaan suuntaan. Jos tekeminen ja visuaalinen laatu ei riitä ammattilaistuomareille, voi saada rakentavaa kritiikkiä. En lannistu kritiikistä, ei tässä maailmassa saa luovuttaa.
Hän on toiminut kilpailuissa myös tuomarina.
– Kun on muita tuomareita vieressä, huomaa, että monesta asiasta olemme samoilla linjoilla, mutta saa myös ahaa-elämyksiä, kun joku näkee eri tavalla. Jokainen hyvin tehty kuva on myös inspiraation lähde.
Euroopan Ammattivalokuvaajien Säätiön (FEP) Tämän keväisessä Vuoden ammattivalokuvaaja -kilpailussa Kinnunen putsasi palkintopöydän monessa sarjassa.
– Voitin muotokuvasarjan, tulin kolmanneksi mainoskuvasarjassa, ja minut palkittiin vielä kuvituskuvasarjassa, vaikka kaikki kuvat olivatkin periaatteessa mainoskuvia.
Viime vuonna hän voitti maailmanmestaruuden ammattivalokuvaajien maailmancupin (World Photographic Cup) mainoskuvasarjassa.
– Maailmanmestaruus oli kova juttu. Komea oli menestys myös Australiassa viime vuonna International Loupe Awards -kilpailussa. Laitoin sinne kahdeksan kuvaa, joista kaikki palkittiin. Voitin mainoskuvasarjan ja jopa kuusi muuta kuvaa oli kymmenen parhaan joukossa.
Juhannuksena FEP myönsi Kinnuselle ensimmäisenä Suomessa MQEP-arvon (Master Qualified European Photographer). Koko Euroopassa näitä arvoja on myönnetty vain vähän yli 50 ammattivalokuvaajalle.
Kansainvälisillä kentillä kauempana on toki vielä tavoiteltavaa, mutta hän asuu ja elää mielellään Oulussa.
– En ole ajatellut muuttavani muualle ainakaan lähiaikoina. Tänne on hyvät kulkuyhteydet, ja kun asioita hoidetaan verkon kautta, voin työskennellä melkeinpä missä vain.
