Yrittäjän elämä on pitkä, kapea ja antoisa, mutta välillä raskaskin. Raskaaksi sen tekee taloudellisen riskin jatkuva läsnäolo näinä kovina aikoina, joita taantumaksi kutsutaan. Taantuman tuoman taloudellisen vaikeuden ohella montaa mikroyrittäjää kiusaa myös entistä enemmän puheet yrittäjyyden tukemisesta.
Mikroyrittäjät tekevät työtään intohimoisesti ja nälkäisesti, itseensä, tuotteisiinsa ja palveluihinsa uskoen. Iso osa on itsensä työllistäjiä, ehkä heillä on mukana joku perheenjäsenen ja joskus jopa ulkopuolinen työntekijäin.
Missä sitten on näiden yrittäjien tuki? Tästä aiheesta olen kuullut monta keskustelua. Monista tuntuu, että verorasitus vain kasvaa, eikä todellakaan oikeudenmukaisesti liikevaihdon kasvun suhteessa. Työtä on useimmiten niin paljon, että ulkopuolisen palkkaaminen olisi tarpeen, mutta se on aivan liian kallista.
Niin kallista, että yrittäjä mieluummin painaa vielä vähän pidempää päivää, koska silloin leivän päälle saattaa riittää voin lisäksi lauantaimakkaraakin.
Pankkien lainahanat ovat tiukassa, investointeihin ei saa rahaa. Ja jos saa, taloudellisen riskin taakka on entistä isompi. Mutta kun olisi pakko investoida, jotta voisi kasvaa ja menestyä. Bisnesenkeleitäkään eivät palvelualat kuulemma kiinnosta.
On hienoa, että valtiovalta tukee Ouluakin sen raskaassa rakennemuutoksessa. Tukia ja avustuksia on saatavilla edes joillekin toimialoille. Mutta tämä ei lohduta pientä yrittäjää, joka haluaa palvella lähiseudun asukkaita, maksaa veronsa kotikuntaan ja haaveilla, että jonain päivänä työelämä helpottaa.
Siihen asti yrittäjä huokaa laskupinon edessä raskaasti, sopii maksuaikoja uusiksi ja miettii, mistä hankkisi uusia asiakkaita. Ja maksaa kiltisti veronsa, eläkemaksunsa ja vakuutuksensa. Ja ihmettelee, että missä ne päättäjien lupaamat verohelpotukset ja yrittäjyyden tukevat toimet oikein ovat.
Ovathan ne olemassa, helpottamassa kasvua ja kansainvälistymistä. Mutta eivät ne koske mikroyrittäjää, ne koskevat vain vähintään keskikokoisia ja etenkin suuria yrityksiä. Niitä, jotka työllistävät jo ison määrän ihmisiä ja tukevat vientiteollisuutta ja kaventavat yhteisöverollaan sitä kuuluisaa kestävyysvajetta.
Yrittäjyydellä pyöritetään yhteiskuntaa ja pidetään hyvinvointia yllä. Yrittäjät luovat tuotteita ja palveluita, jotta kansa voi kuluttaa ja kansantalous pyöriä. Siksi on loistavaa, että heitä tuetaan. Kuitenkin, 94 prosenttia tämän maan yrityksistä on itsensä työllistäviä tai alle 10 henkilöä työllistäviä. Voisiko sitä niitä helpotuksia suunnata myös tälle porukalle?
Nyt ovat sitten starttirahatkin loppuneet. Ilman tätä yhteiskunnan tukea on vaikea alkaa yrittäjäksi. Ne muutamat tukikuukaudet, voivat olla ehdoton edellytys, että yritystoiminnan saisi alkuun. Ihan oikeasti.
