Perheen takia kaiken muun on joustettava, mutta laulaa voin kotonakin ja Angelica ja Jadessa ovat toisinaan mukanani harjoituksissakin, 10-vuotistaitelijajuhlaansa valmistautuva Petrus Schroderus kertoo.
Tenori Petrus Schroderus on kulkenut laulajan tietä 10 vuotta. Oopperan hehku on yhä hänellä sielussa, mutta sen oheen on tullut tenorin upealle äänelle sopivaa uudenlaista sointia. Taitelijan juhlakonsertissa laaja-alainen musiikki pääsee oikeuksiin.
– Vaikka Tuomiokirkossa ollaan, ei konsertissa ole varsinaista kirkkomusiikkia. Olen valinnut ohjelmiston yhdistämällä äitienpäivään sopivaa tunnelmaa omaan 10 vuoden kovaan työuraan, Schroderus kertoo.
Oopperaa ei kuulla, sen sijaan tenori luo tulkinnoillaan äitien juhlaa juhlistavaa kaunista ja nostalgistakin tunnelmaa.
– Mukana on Georg Malmstenia, Nils-Eric Fougstedtin Romanssi ja George Otsin tunnetuksi tekemiä lauluja. Ohjelmassa on paljon rakkauslauluja ja Mauno Kuusiston 1950-luvun laulamia nostalgisia biisejä sekä Leevi Madetojan kauniit sävelmät Yrtit tummat ja Serenadi.
10 vuotta ei ole sammuttanut laulamisen intohimoa, vaikka siviilityö poliisina ja perheenisän arki nappaavatkin ison osan ajasta. Treenaamiseen ja keikkailemiseen on silti järjestynyt aikaa. Mukaan on tullut myös halu tehdä monenlaista musiikkia.
– Makuni on laajentunut ja haluaisin laulaa kevyttä musiikkia. On narsistista ajatella, että oopperalaulajan pitää laulaa vain saksalaista taidemusiikkia, koska se on hyvän laulajan mitta. Se ei vain ole sitä musiikkia, joka kansaa kiinnostaa. Minulla ei ole moiseen luksukseen varaa ja sitä paitsi haluan laulaa yleisölle, en itselleni tai pienille ammattilaismusiikkipiireille.
On surullista, että klassinen musiikki ei säväytä suurta yleisöä.
– Olisi hienoa, jos kiinnostuksen klassiseen saisi herätettyä, mutta minä en tiedä siihen keinoja. Esimerkiksi Mozartin musiikin kauneus on ja pysyy. Mozart ei kuitenkaan nouse esiin tekemällä sen ympärille suurta visuaalista show´ta. Se vain vie huomion pois itse musiikista.
Schroderus sanoo, että hyvä musiikki on ikivihreää ja parhaat iskelmälaulajat esittävät sitä hyvällä laulutekniikalla ja omanlaisellaan soinnillaan.
– Esimerkiksi Olavi Virran tekniikka on todella lähellä klassisen tekniikkaa. Tanssilavoillekin pitäisi saada lisää hyvän tekniikan laulajia, jotta musiikki olisi muutakin kuin taukomusiikkia tai soittoääniä – jotta kansa pysähtyisi tanssin oheen myös kuuntelemaan musiikkia.
Oulun oma tenori tekee oman tulkintansa Virran kuuluiksi tekemistä Hopeinen Kuu ja Romanialainen Kitara –sävellyksistä Helsingin poliisisoittokunnan ja Lapin sotilassoittokunnan konsertissa Madetojan salissa huomenna keskiviikkoiltana.
– Olen myös huomannut, että George Otsin klassikot istuvat hyvin minun äänelleni. Tenoreiden pitäisi yleensäkin enemmän laulaa kevyempiä klassikoita. Jos se on populismia, olkoon sitten niin.
Jos yleisön suosio on populismia, sitten se on. Tähdet Tähdet –ohjelman finaaliin selvinnyt oopperalaulaja Valtteri Torikka on hyvä esimerkki siitä, miten upeasti klassisen laulun tekniikka taipuu erilaisiin musiikkisuuntiin.
Keikkoja Schroderuksella on riittänyt mukavasti. Itse asiassa jopa hyvin, vaikka hän ei enää päätoimisesti itseään musiikilla elätä. Keikoille häntä ajaa musiikin tekemisen nälkä ja halu pysyä ihmisten muistissa.
– Viime vuonna oli parikymmentä keikkaa. Niitä tulee ryppäittäin: joskus menee pari kuukautta, ettei ole yhtään keikkaa, sitten niitä tulee monta peräkkäin. Tällä keikkamäärällä voisi jo tulla toimeen, mutta perheen takia en ole tähän riskipeliin ryhtynyt.
Yhteistyökumppanina on jo pitkään ollut säestäjä Markus Vaara. Vaara on myös Schroderuksen taiteilijajuhlakonsertin säestäjä.
– Yhteistyömme sujuu hyvin. Markus opettaa minulle uutta musiikkia, ja yhteinen verkostomme myös edistää musiikin tekemistä.
Viime vuonna hänet nähtiin kaupunginteatterissa Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan –oopperaversiossa. Hän oli myös mukana Tampereen oopperafestivaaleilla Puccinin Toscassa.
– Viime vuosi oli ihan huippuvuosi. Teatteria olisi mukava jatkaa. Tuntematon Sotilas menestyi, mutta en tiedä sitten, onko tulevaisuudessa sitä tai jotain uutta tarjolla.
Petrus Schroderuksen ura alkoi Timo Mustakallio –laulukilpailun voitolla 2004. Sen jälkeen hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisoopperan solistiksi. Solistin tehtäviä riitti viideksi vuodeksi, kolme viimeistä vuotta kuluivat kuorossa.
Kesällä 2012 hän jätti Kansallisoopperan ja palasi kotikaupunkiinsa ja entiseen ammattiinsa poliisiksi. Laulajan ura on jatkunut kuitenkin koko ajan Oulun poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin tehtävien ohessa.
Kotona isän pitää kiireisenä 3-vuotias Angelica ja vuoden ikäinen Jadessa. Tyttöenergia onkin jotain aivan muuta kuin se, mihin isä tottui kolmen vanhemman – jo aikuistuvien – poikansa kanssa.
– Pienten tyttöjen energia ja erilaisuus hämmästyttää ja hämmentääkin usein. Ei toimi samat keinot kuin poikiin toimi, ei ollenkaan, isä nauraa.
Vuorotyö poliisina on raskasta, mutta myös antoisaa. Työn ohessa isällä on myös mahdollisuus hoitaa tyttöjä kotona.
– Tytöt ovat välillä mukana myös lauluharjoituksissa. Ja kotonakin on hyvä treenata. Työnantaja taas on joustanut hienosti työvuorojen ja laulukeikkojen sovittamisessa yhteen.
Petrus Schroderuksen 10-vuotistaiteilijajuhlakonsertti on Oulun tuomiokirkossa sunnuntaina 10.5. klo 16.00. Hän esiintyy solistina myös Suomen suuriman puhallinorkesterin konsertissa Oulun Madetojan salilla keskiviikkona 6.5. klo 19.
Petrus Schroderuksen ura
- aloitti laulun opiskelun Madetojan musiikkilukiossa 1989 opettajanaan Aki Alamikkotervo
- opiskellut mm. Esko Jurvelinin alaisuudessa sekä useiden kansainvälisesti arvostettujen opettajien johdolla
- voitti musiikkiteatteri Anjushkan järjestämän operettilaulukilpailun 2001. Palkittiin 2003 Seppo Ruohosen Persoonallisin tenorikyky –erityispalkinnolla Lohjan Tenoripäivien II tenorikilpailussa
- Timo Mustakallio-laulukilpailun voitto kesällä 2004
- Suomen Kansallisoopperassa 2004-2012
- lukuisia rooleja Savonlinnan Oopperajuhlilla, Nilsiän Opera Cavassa ja Opera på Skäret -festivaaleilla
