Kuljen itse nyt kolmatta vuotta Oulun Lippo Pesiksen mukana taustajoukoissa. Ensimmäisellä kaudella Superpesikseen nousu oli yhden juoksun päässä, toisena vuonna pelit päättyivät runkosarjaan.
Nyt meillä ei ole kuin yksi ja ainoa tavoite, nousta Superpesikseen kaudelle 2016. Joukkueeseen on satsattu kovasti jokaisella osa-alueella. Tietenkään me emme ole ainoa joukkue, joka on satsannut tulevaan kauteen, sillä tarjolla on kaksi suoraa nousupaikkaa Superpesikseen.
Itse odotan tulevaa kautta samanlaisella innolla, kun pienenä poikana perheen kanssa tehtyä Linnanmäen reissua. Tässä on melkein jo laskettu päiviä kauden alkuun, sillä itsellä – niin kuin koko joukkueella – odotukset ovat korkealla.
Joukkue valmistuu kauteen parhaalla mahdollisella tavalla kuten odottaa saattaa. Harjoitteluun olemme panostaneet kunnolla, ja leiriviikonloppujakin on joukkueelle melkein kertynyt jo kymmenen.
Lisäksi pelitapaan halutaan panostaa huolella, sillä hallikauden aikana harjoituspelejä kertyy yhteensä seitsemän kappaletta, siinä missä muilla ykköspesisjoukkueilla muutamia.
Joukkueen kanssa ollaan pelien ja harjoitusten ohessa keretty tekemään muutakin kuin harjoitella. Syksyllä kerättiin rahaa yhteiseen hyvään vaihtamalla renkaita. Se osoittautuikin menestykseksi, kiitokset kaikille asiakkaille!
Tästä intoutuneena aloimme miettiä seuraavaa menestystä ja päädyimme joulukuusimyyntiin. Kuusia hankittiin paljon myytäväksi, mutta myynti ei ollut menestys, suoraan sanottuna se ei ollut kannattavaa millään mittarilla. Mutta epäonnistumisista oppii, eikö?
Lisäksi me olemme käyneet metsäleirillä, jossa ohjelmassa oli pientä kilpailua ja erätaitojen hinkkaamista. Joukkueen kokenut kaarti Vihtkarin Antin johdolla näytti muun muassa puolijoukkueteltan pystytyksen jalon taidon tuleville puolustusvoimien särmille alokkaille, kuten Sunin Eetulle ja Kemppaisen pojille. Ja ei, Kemppaisen Jaakko ja Jere eivät ole sukua, vaikka pituuseroa on vain kaksikymmentä senttiä.
Metsäleirillä oli pieniä erätaitoja mittaavia kilpailuja, jossa pelaajat kisailivat keskenään ja hävinnyt ryhmä joutui kipinävuoroa pitämään yöllä. Pelaajat hieman kyseenalaistivat sitä, että miksi valmentajien ja joukkueenjohdon ei tarvitse kisailla, joten osallistuttiinhan mekin.
Tiedättehän miten siinä käy, kun kisanjärjestäjät osallistuvat omaan kilpailuun? Voittavat tietenkin, mitäs pyysivät.
Vielä kun tässä mietitään yhteisiä leirejä, niin ehkä se suurin on tulossa viikon päästä, kun sunnuntaiaamuna siirrytään Oulunsalon (kyllä, Oulunsalon) lentokentälle ja lähdetään Gran Canarialle viikoksi harjoittelemaan ja nauttimaan hellekeleistä.
Mitä pidemmälle talvi ja kevät on edennyt, sitä innokkaammin reissua on odotettu. Kanarian auringon alla saadaan varmasti ladata akut tulevaan kauteen ja valmistaa itsemme kauteen, jossa tavoitteena on palauttaa Oulu Superpesis-kartalle.
Nyt, blogin julkaisupäivänä sarjakauden avauspeliin on aikaa 48 päivää. Kanarian reissulle 7 päivää ja seuraavan blogin julkaisuun 14 päivää. Kyllä, seuraava blogi tulee suoraan Kanarialta, käydään vähän läpi mitä joukkueen kanssa ollaan keretty reissulle tekemään, joten pääsette hiukan myötäelämään reissuamme ainakin toivottavasti!
Kuviakin luvassa, joten pysykäähän taajuuksilla. Jatkossa blogeissa luvassa hiukan tarkempaa sisältöä joukkueen touhuista pelien ulkopuolella, sekä toivottavasti pelaajien kirjoittamia blogeja kauden aikana mediaoulun nettisivuilla. Tämä blogi on vasta alkusoittoa tulevasta!
Blogin kirjoittaja on Oulun Lippo Pesiksen joukkueenjohtaja Mika Rajala, joka on 25-vuotias Oulunsalosta lähtöisin oleva urheilun sekatyömies. Pelaajauraa ei ole kertynyt kuin harrastesarjoista niin pesä- kuin lentopallossa, mutta sitäkin innokkaammin sydän sykkii oululaiselle urheilulle.
